Vuodessa on kaksitoista kuukautta, 336 päivää ja kuukaudessa 28 päivää. Vuorokausi koostuu 24 tunnista, mutta valtaosan maailman kansasta antaa auringon ja kuiden kulun päättää rytminsä. Ajanlasku on jaettu kymmeneen kauteen, joista jokainen on ollut eri pituinen. Ajanlaskua edeltävät ajat tunnettiin nimellä Pimeän sekä Valon Aika ja tällä hetkellä Kadorissa eletään Talven Aikaa, vuotta 73.
Esimerkki ajanlaskun merkitsemisestä: 15 kuninkaankuuta, 65 Talven Aikaa.
Aikakaudet:
Pimeän Aika
Ajaton kausi ja aika, johon Kadorin alkukertomus sijoittuu.
Valon Aika
Pimeän Ajan tavoin ajaton kausi, jolloin Kador oli saanut jo muotonsa. Haltiat, sysihaltiat, ihmiset, örkit ja muut elolliset olivat jo luotuina ja rodut pitivät Luojia sekä Valoa ja Pimeyttä suuressa kunniassa. Luodut asuivat vielä rotujen keskuudessa.
Tähtien Aika
Ensimmäinen haltiakuningas valitaan ja ajanlasku alkaa. Valon olemassaoloa juhlitaan ja haltiat sekä sysihaltiat kukoistavat. Maagipiirit luodaan ja magia on hyvin arkinen asia.
Myrskyn Aika
Myrskyn Aika alkaa haltiakuninkaan Celdor Elonvimman salamurhasta. Haltiat ja ihmiset nousevat sysihaltioita vastaan ja ajavat rodun sukupuuton partaalle. Myös haltiat kokevat paljon tappioita ja monet vanhat haltiasuvut sammuvat lopullisesti. Örkit ovat hylänneet haltiat ja ihmiset, asettuen omille alueilleen Kadorissa. Itävartiaston ensimmäiset vartijat vannovat suojelevansa Kadoria suurelta tuntemattomalta.
Hiljaisuuden Aika
Luojat väsyvät ja alkavat yksitellen vaipua lepoon. Ihmiset alkavat hiljalleen haalia itselleen enemmän elintilaa ja haltiat astuvat syrjään entisestä loistostaan. Itävartiasto suurenee määrässään, mutta tapahtumat idässä eivät kantaudu tavallisen kansan korviin Kadorissa.
Piirin Aika
Haltiat ottavat örkit silmäteräkseen ja yrittävät tukahduttaa heidän omat uskomuksensa. Haltiat eivät onnistu tässä ja örkit ajan lopussa asettuvat takaisin omaan rauhaansa. Maagipiirit alkavat kilpailla keskenään ja haalivat enemmän valtaa itselleen.
Kuninkaan Aika
Ihmiset nousevat valtaroduksi ja hallitsevat suurinta osaa Kadorissa. Ihmisten keisari tukahduttaa maagipiirien vallan ja hajottaa monta piiriä ihmisten alueilla. Magian merkitys arjessa vähenee ja vain harvat kykenevät harjoittamaan sitä.
Sateen Aika
Keisari luo katseensa itään ja yrittää ottaa haltuunsa Itävartioston. Vartijat eivät koidu alussa keisarin tappioksi, vaan pimeänolennot, jotka pyyhkivät ensimmäiset sotajoukot helposti. Keisari jättää itävartion rauhaan ja hatara yhteistyö alkaa ihmisten ja Itävartioston välillä.
Varjelijan Aika
Saarimaita nousee hallitsemaan Varjelijoiden klaani. Ensimmäistä kertaa Saarimaat otetaan osaksi politiikkaa muissa maissa ja heihin kiinnitetään tarkempaa huomiota. Maagipiirejä on enää vain muutama jäljellä ja Luojien palvonta on unohduksissa.
Talven Aika
On rauhallista ja pimeää. Entinen loisto ja mahti ovat vain historiaa. Rodut ovat yksinään Kadorissa ja talvi tuntuu kestävän kauemmin kuin koskaan. Itä on ainoa paikka, jonne Kadorin asukkaat eivät ole vielä uskaltaneet levittäytyä.
Kuukaudet: Ensikuu, Kuninkaankuu, Hopeakuu, Sydänkuu, Mahlakuu, Valonkuu, Viljakuu, Mätäkuu, Ruskakuu, Ruojankuu, Kuolonkuu, Mustakuu
Kador koostuu tällä hetkellä kahdesta valtakunnasta, Falarondista jota hallitsevat ihmiset ja Soerista jota hallitsevat haltiat. Historia muistetaan siten miten kertomukset sen määrittelevät, uskomusten sekä legendojen kautta, ja rotujen mielipiteet menneiden aikojen tapahtumista saattavat merkitsevästi vaihdella valtakunnittain. Haltiat omistavat vanhimmat kirjoitukset, jotka on säilöttynä Derianin Hiljaisen Kaupungin kirjastoon ja he suojelevat niitä pyhinä aarteinaan. Rotuna he myös ovat vakuuttuneita siitä, että ainoastaan heidän kertomansa historia on oikea – valitettavasti haltiat varjelevat tietojaan liiankin omistushaluisesti ja vain harva ikinä pääsee tutkimaan Hiljaisen kirjaston tekstejä.
Suurimmaksi osaksi jokainen uskoo alussa vallinneen pelkkä pimeys, johon Kador aikojen kuluessa muotoutui. Jälkeenpäin Valo ja Pimeys synnyttivät Luojat, tai toiselta nimeltään Ensimmäiset, jotka ottivat vastuulleen muokata Kadorista sen, millainen se nykyään on. Luojia pidettiin suuressa arvossa Pimeyden sekä Valon rinnalla ja he olivat läsnä siinä missä Valo ja Pimeys eivät olleet. Myöhemmin Luojat hylkäsivät Kadorin ja laskeutuivat lepoon, josta he eivät ole havahtuneet. Heidän lepopaikkansa ovat vuosia sitten unohdettu ja alussa niitä vartioivat valitut henkilöt, jotka samalla pitivät huolen nukkuvista Luojistaan. Enää Luojia harvoin muistetaan millään tavalla, eikä heille anneta yhtä paljoa arvoa kuin Valolle taikka Pimeydelle.
Maailman olemassaolo on ehtinyt jo kantaa monta sotaa harteillaan ja niiden vaikutukset ovat haavoittaneet monien suhteita sekä muistoja ja arvet ovat kantaneet nykypäivään saakka.
Kadorin ulkopuolelle yllettyvälle, pimeälle alueelle ei ole mitään erityistä nimeä, sillä kadorilaisille Kador on heidän koko maailmansa - poikkeuksena tietenkin itävartiasto, joka kutsuu laajaa aluetta nimillä "ulkopuoli" tai "pimeys". Levittäytyminen uusille alueille on varovaista ja sitä harrastaa melkein vain ihmisrotu, joka on vuosisatojen aikana rakentanut uusia kaupunkeja, synnyttänyt eri kulttuureja sekä pystyttänyt hallintoja tiheämmin kuin mikään muu rotu.
___________________________________________
Falarond
Ihmisten valtakunta Falarond jakautuu kolmeen kulttuurillisesti erilaiseen hallintoalueeseen. Yhdessä niistä valtaa pitää kuninkaallinen suku, toisessa johdossa ovat klaanien päämiehet ja kolmannessa ylin valta on keisarilla, joka käytännössä hallitsee koko Falarondia.
Eteläiset Saarimaat
”Savu kohosi kohti kirkasta tähtitaivasta kantaen surun kitkerää hajua, mutta me poltimme ja poltimme lisää. Poltimme taljat ja korut, poltimme veriset lakanat ja huovat. Poltimme oljet ja kuivuneet kukat, ja viimeisenä laskimme kokon keskelle pienen käärön, joka ei päästänyt ääntäkään. Ahne tuli söi sen nopeasti. Itkuvirsi nousi veden äärellä ja kiiri läheisten saarikylien korviin vieden kuolonuutisen mukanaan.
Varjelijat olivat menettäneet sen mitä arvokkaimpana pidettiin, eikä kylmä yötuuli tulisi tuomaan lohtua pitkiin aikoihin. Veljeni silmistä heijastui meren pohjaton pimeys, jossa liekit riehuivat, ja pian hän tarttui puukkoonsa. Valituksen säestämänä hän riipi pois hiuksensa ja heitti valkeaan.
Poltimme hiuksemme ja poltimme surumme.”
--Ote Cune Varjelijan päiväkirjasta, 72 Talven Aikaa
Suurin kaupunki: Retun
Valtarotu: Ihmiset
Hallitsija: Corran Varjelija
Alueen kansalaisista suurin osa on ihmisiä, jotka kestävät rankkoja olosuhteita ja tuntuvat levittäytyvän melkein pakolla sinne, missä elämä on mahdollisimman karua.
Nimestään huolimatta Saarimaat on paljon muutakin kuin rykelmä veden ympäröiviä saaria. Kivikkoiset saaret kannattelevat suuria, harmaita kaupunkeja sekä kyliä, joiden elinkeino on riippuvainen merenkulusta sekä kalastuksesta. Saarikaupungit ovat klaaniperheiden hallinnossa ja Retunilla, Eteläisten Saarimaiden suursaarella, asustaa Pääklaani Varjelijat.
Pohjoinen Rajamaa
"Ihmislapsista puuttuu viattomuus, jota me vaalimme vuosikymmeniä. Täällä se viattomuus heitetään pois kuin luut koirille. Tietenkään meitä ei voi verrata samoin perustein, mutta jotain arvoa luulisi heidän antavan muullekin kuin metsästykselle sekä puun kaivertamiselle. Koreita ihmiset ovat täällä omalla ylpeällä, rujolla tavallaan, mutta kauneus haihtuu heistä niin nopeasti."
--Ote kirjastonhoitaja ja tutkija Indis Harmaavaiston keskeneräisestä kirjasta ”Kador ja sen ihmiset”
Suurin kaupunki: Surielen
Valtarotu: Ihmiset
Hallitsija: Kuninkaalinen suku Suriel
Kylmyys, karut metsät ja ikivanhat vuoristot, jotka eivät anna armoa alueen asukkaille. Rajamailla arvostetaan selviytymistä, itsenäisyyttä ja sen asukkailta odotetaan paljon, oli kyse sitten perheen elättämisestä, työnteosta, kunnian ylläpitämisestä tai sotimisesta. Perhettä pidetään suuressa arvossa ja Pohjoisten Rajamaiden käsityöt sekä metsästystaidot tunnetaan ympäri Kadorin.
Rajamaalaiset ottavat kuoleman osaksi elämäänsä hyvin varhain lapsuudessa. Lapset, niin pojat kuin tytöt, otetaan mukaan rankoille metsästysretkille ja heille opetetaan jo aikaisin kuinka riista tapetaan. Perhe valvoo kuolleiden ääressä suruaikana ja lapset auttavat vanhempiaan huolehtimaan ruumiista. Veririiteillä pidetään huolta kodista sekä varmistetaan hyvä onni. Maan ihmiset onkin usein leimattu julmiksi sekä itsekkäiksi outojen tapojensa tähden.
Veilen
”Muistan yhä ne päivät, jolloin Myrika oli loistossaan ja helmiäiskivi hohti auringon alla lasten leikkiessä puhtaissa suihkulähteissä vailla huolta tai pelkoa. Me seisoimme ylpeinä ja niin myös seisoi kansamme jalokivi – kaupunki, jonka rakensimme rakkaudella ja jossa nyt olemme pelkkiä vieraita sekä tunkeilijoita.
Nyt värit ovat valtoimenaan kaduilla ja äänet halkovat ilmaa. Tuoksut iskevät voimakkaasti kasvoihin, eikä mikään tunnu olevan pysähdyksissä. Tätäkö on ihmisten elämä? Jatkuvaa kilpaa, jossa ei ole varaa pysähtyä? Nainen hymyilee minulle huivinsa alta ja kuulen kultaisten korujen kilahtelevan hänen vaatteissaan. Kauppiasmies kohottaa kättään ystävälle ja pystyn erottamaan voimakaslinjaiset mustekoristeet hänen ihollaan. Maassa makaa tallottuja kukkia, joista kukaan ei enää toiste tule välittämään.
Myrika. Haltioiden loisto meidän valonpäivinämme – nyt olemme muukalaisia täällä ja elämä on jatkunut eteenpäin ilman meitä.”
--Sivu Ossian Routakatseen kirjeestä siskolleen
Pääkaupunki: Myrika
Valtarotu: Ihmiset
Hallitsija: Keisarillinen suku Arhan
Tunnetaan myös nimellä Sydänmaa, joka on ihmisten itse antama ylistysnimi Kadorin keskeisimmälle hallintoalueelle.
Ihmisten ylpeys ja vanhin rodun asuinpaikoista, sekä Falarondin hallinnollinen keskus. Poiketen Rajamaiden sekä Saarimaiden karusta elämästä, on Veilen täynnä kauniita kaupunkeja hienoine arkkitehtuureineen, rikkaita metsiä, jokia sekä laaksoja. Ihmiset ovat taitavia kaupankäyjiä ja he saavat elantonsa mausteista, hevosista, kankaista ja vaatteista. Täällä ihmisten elämä on loistokkaampaa kuin muualla Kadorissa ja heidän kulttuurinsa juuret yltävät kauas historiaan. He ovat värikäs kansa, joka rakastaa juhlimista ja ilon irti ottamista lyhyessä elämässään.
Veilen on paljon tekemisissä Erlanan Suurkaupungin kanssa, joka on alueen rajanaapuri. Veilen oli alun perin osa haltioiden alueita, mutta sotien jälkeen ihmiset haalivat maan kokonaan itselleen.
________________________________________________
Soer
Haltioiden valtakunta on yhtenäistä aluetta, mutta vain pieni osa Kadoria. Entisaikojen haltioiden suuri hallinto on astunut syrjään ihmisten tieltä ja koko Soer on suurhaltian käskyn alla. Ainoastaan Derianin hiljainen kaupunki on poikkeus, eikä sinne päästetä muita kuin täysiverisiä haltioita.
Erlanan Suurkaupunki
”Arvon keisarini, tiedän että tehtäväni on raportoida teille paitsi neuvottelujen kulusta, myös Erlanan sisäisestä tilanteesta ja haltioiden mahdista. Joudun kuitenkin tunnustamaan kykenemättömyyteni tehtäväni edessä. Mieleni ei yksinkertaisesti pysty käsittämään tämän paikan todellista luonnetta saati arvioimaan sen puolustusta tai vahvuutta sotatoimien koittaessa.
Joka kerta poistuessani majapaikastamme on kuin astuisin unenomaiseen tilaan, josta havahdun vasta neuvottelusalissa tai palatessani takaisin huoneeseeni. Jokainen seurueemme jäsen on kuvaillut samankaltaista tapahtuvan heille.
Me näemme mosaiikkikadut, puistot lähteineen ja arkipäiväisiä toimiaan tekevät haltiat. Voisin kuvailla suurella tarkkuudella rakennusten taivaita hipovaa arkkitehtuuria ja sanomaan kuinka monta patsasta neuvottelusalin hallissa on, mutta muurien korkeudesta tai tornien sijainnista en kykene kertomaan teille mitään.”
--Sivu diplomaatti Aierin kirjeestä keisarilleen
Valtarotu: Haltiat
Hallitsija: Soerin Suurhaltia ja Kuningatar, Seria Kuunkutoja
Erlanan Suurkaupunki on haltioiden ulkopoliittinen ja kaupallinen keskus, vaikka sen mahti ja historia jäävätkin toiseksi entisaikojen haltiakaupunkien loisteeseen verrattuna. Valtakuntansa huvetessa haltiat alkoivat kiinnittää erityistä huomiota kaupungin uudistamiseen. Vuosien mittaan uudet rakennukset ovat muotoutuneet vanhojen ympärille, jossa korkeuksiin yltävät portaikot ja spiraalimaiset käytävät yhdistävät aikakaudet toisiinsa saumattomasti.
Muiden rotujen edustajat tuntevat auttamatta olonsa hämmentyneeksi Erlanassa ja tämä on täysin tarkoituksellista. Haltiat eivät aio luovuttaa yhtään enempää aluettaan ihmisille. Se mielessään kaupungin rakentamiseen ei ole käytetty vain rakentajien tai käsityöläisten taitoja, vaan myös Derianin maagien kykyjä.
Derianin hiljainen kaupunki
”Tuulikellojen ääni kantautuu luokseni marmoripuutarhan ylitse. Parvilla kukoistavat ruusut tiputtelevat punaisia terälehtiään valkoiselle kivetykselle ja jossakin kaukana kuuluu lapsen nauru – vai kuvittelenko minä sen vain? Derianissa harvoin enää kuuluu nuorten riemu tai leikki.
Mutta nyt sinä pidät minua hairahtelevana, kun näin eksyn kirjoittamaan sinulle tyhjiä ajatuksia. Kansamme hiljaisuudesta sekä odottamisesta. Vereen on kasvanut jo melkein aikuiseksi, vaikka sinä et uskoisikaan. Poikamme marssii helmenvalkoisissaan ja hymyilee aivan yhtä harvoin kuin sinä. Hän on täsmälleen sinun näköisesi, rakkaani. Se saa minut ikävöimään yhteisiä hetkiämme. Entisaikoja.
Valoni, sinä et ikinä tule lukemaan tätä, mutta usko minua. Kun kansamme jälleen kukoistaa Kadorissa ja valkeus peittää kaiken maan, vedet ja taivaan, me voimme olla jälleen yhtä. Minä matkustan sinun luoksesi silloin. Olen väsynyt odottamaan, mutta kestän vielä vuosikymmeniä, kunhan saan nähdä sukumme nousevan ansaitulle paikalleen. Isäsi valaa uskoa minuun. Hän ja monet muut vanhimmista kertovat niiden päivien pian tulevan.
Ei kestä enää kauaa.”
–Yanna Valamosin unohdettu kirje hänen kuolleelle aviomiehelleen
Valtarotu: Haltiat
Ylin valta: Kunnioitetut Kirjastonhoitajat sekä Vanhimmat
Haltioiden vanhin ja suurimmassa arvossa pidetty kaupunki, jossa asuvat rauhaa ja hiljaisuutta vaalivat yksilöt. Ulkopuolisilla ei ole juurikaan asiaa tähän muinaiseen paikkaan, jonka vartioiduin aarre ja ylpeys on Derianin hiljainen kirjasto. Kirjastossa säilytetyt tekstit yltävät ensimmäisen ajanlaskun aikaan saakka. Myös toinen haltioiden maagipiireistä on kaupungin korkeiden muurien sisällä, eikä edes suurhaltialla ole käskyvaltaa heidän ylitseen.
Derianin haltiat ovat rotuveljiään tarkempia verenperinnöstään, ylpeämpiä siitä keitä he ovat ja kuuluttavat haltioiden suurvallan saapuvan vielä joku päivä uudelleen kovempaan ääneen kuin kukaan muu. Valtaa Derianissa pitävät kirjastonhoitajat, jotka ovat tietämyksellään ja kokemuksella osoittaneet ansaitsevansa päätäntävallan kaupunkia koskevissa asioissa. Heidän rinnallaan ylintä valtaa pitää käsissään myös vanhojen haltiasukujen päämiehet- sekä naiset, joita myös Vanhimmiksi kutsutaan.
__________________________________________________
Riippumattomat alueet
Rajakorpi
”Se on pyhä paikka. Paljon pyhempi ja vanhempi kuin mikään muu paikka koko Kadorissa. Ihmiset eivät niitä enää muista ja haltiat kieltävät niiden olemassaolot. Kaipa sysihaltiat joskus ymmärsivät sen merkityksen myös, mutta heidän tietämyksensä valui kuiviin heimonsa veren mukana. Me emme unohda tai kiellä. Me kuljemme kadonneita polkuja ja jätämme lahjat vanhoille paikoille, koska jonkun on pakko se tehdä. Ihmettelen kuinka te muut voitte sanoa meitä raakalaisiksi kun itse olette lakanneet välittämästä.”
-- Haalistunut muistiinpano nimettömän örkin kertomuksesta
Vaikka metsä sijaitseekin Pohjoisten Rajamaiden alueella, Rajakorpi lasketaan usein neutraaliksi maaperäksi. Jatkuvista yrityksistä huolimatta kukaan ei ole kyennyt täydellisesti valtaamaan muinaista korpea asuinpaikakseen, eivätkä ihmisten hakkuut tunnu koskaan surkastavan sitä. Rajakorpi on säilynyt alkukantaisena tilana, jonne sivilisaation vaikutukset eivät yllä ja missä ainoa todellinen valta on luonnolla itsellään. Muutamat uhkarohkeat sielut ovat koettaneet kartoittaa metsän salaisuuksia, mutta ainoastaan örkit vaeltavat Rajakorvessa säännöllisesti. Heidän puheistaan käy ilmi, että puiden syvistä varjoista löytyy jotain mikä saa heidät palaamaan joka vuosi.
Damorin kadotettu kaupunki
"Pilvet olivat riippuneet raskaina kaupungin yllä jo lähes kuukauden ajan. Jotkut pitivät sitä huonona enteenä, mutta suurin osa uskoi sen olevan vain harmittavaa sattumaa. Mutta kun ensimmäiset kukat lakastuivat ja viljapellot murenivat tuhkaksi, jokainen ymmärsi kyseessä olevan jotain suurempaa ja vakavampaa. Maagipiirin jäsenet tekivät parhaansa selvittääkseen asiaa, mutta ennen kuin he pääsivät edes alkuun, sateet tulivat. Sateet jotka syövyttivät puita, kiveä ja ihoa. Kauhuissaan väki yritti suojautua sisätiloihin, mutta tuon sateen nostattamat kaasut tukahduttivat heidät koteihinsa.
Olisimme taistelleet tuota tuhoa vastaan, mutta seuraavana yönä kuulimme valituksen nousevan hautakumpareiden suunnalta. Sodan aikana surmattujen sysihaltioiden maatuneet ruumiit huusivat vihoissaan ja kirosivat surmaajansa ikuiseen pimeyteen. Ehkä se oli vain myrkkypilvien aiheuttamaa harhaa. Yksikään meistä ei kuitenkaan ollut halukas selvittämään totuutta ja harmaan aamuun tullessa saimme käskyn evakuoida kaupungin. Vain väliaikaisesti kaikki uskottelivat toisilleen.
Se oli kuitenkin viimeinen kerta, kun Damorin kaduilla kulki elävää väkeä."
-- Ote Salar Luotetun muistelmista
Muinainen suurkaupunki, jossa haltiat ja pimeähaltiat elivät harmoniassa ennen väliensä tulehtumista. Damor oli Myrskyn Aikana sisällissodan julmin näyttämö, jossa sysihaltiat kokivat suurimmat tappionsa. Kuolleiden ruumiit täyttivät kadut ja vesitiet värjäytyivät verestä punaisiksi. Viimeisten sysihaltioiden kuoltua tai paettua, heidän voitokkaat serkkunsa jälleen rakensivat kaupungin entistä loistokkaammaksi. Mutta tuo loisto rappeutui Hiljaisuuden Aikana ja haltioiden oli lopulta pakko hylätä Damor, jonka jälkeen pimeys levittäytyi sen ylle.
Nykyään pimeyden olennot asuttavat tuota muinaista kaupunkia ja Itävartiosto on asettunut sen sekä Kadorin muiden alueiden väliin, taistellen tuota tuntematonta uhkaa vastaan.
Itävartio
"Ja me kuulimme huudon, korkean ja raivoisan, joka hyydytti rohkeimmankin miehen sekä naisen veren ja seisautti sydämet rinnassamme. ”Me emme pelkää tai alistu pimeyden edessä, emme kumarra sen suurudelle tai anna sen houkutella syvään hulluuteensa. Olemme Itävartiosto, olemme muuri, joka on rakennettu sisartemme luista. Olemme vannoneet valan suojella ja vasta kuolema suo vapauden tästä valasta”, ja nuo sanat nousivat mieleeni kirkkaina aseveljieni ja -siskojeni sekä minun kohdatessa ensi kerran olennon, joka kynsi tiensä ylös pimeän vuoriston solista. Tuo irvokas otus oli saattanut kerran olla ihminen tai haltia, mutta nyt siitä hohkasi vain viha ja rumuus, sen silmissä paloi tuli, jota ei ikinä pitäisi tähän maailmaan päästää.
Minä ja kumppanini nostimme kilpemme ja miekkamme.
Meitä oli sinä päivänä kaksikymmentä sisarta, ei veren, vaan valan ja uskollisuuden kautta.
Jäljelle jäin vain minä."
--Ote Itävartioston komentajan Ser Markus Warinotin kirjeestä
Pääkaupunki: Pääkaupunkia ei ole, mutta tärkein tukikohta on Idän Viimalinna
Valtarotu: -
Syrjäinen alue idässä, joka toimii rajavahtina vuoristojen sekä entisen Damorin kaupungin pimeitä olentoja vastaan. Itävartio on pikemminkin sotilasvaltio ja yhtäkään linnoitusta tai niitä ympäröiviä rakennuksia ei ole tehty muuta kuin yhtä käyttötarkoitusta varten. Selviytymiseen. Itävartioon ajatuvat yksilöt, joilla ei ole mitään elämässään jäljellä kuin antaa vuotensa Kadorin suojelemiseen, tai jotka etsivät uljaampaa tai edes jonkinlaista merkitystä elämälleen.
Itävartio houkuttelee puoleensa samalla myös lain ulkopuolisia tahoja, eikä sillä ole kovin puhdasta mainetta, vaikka tekeekin rutkasti yhteistyötä muiden maiden sotilasjoukkojen kanssa. Sotarikolliset saatetaan usein lähettää Itävartion kaukaisimmille rajoille rangaistukseksi. Karkaaminen sieltä langettaa rikolliselle kuolemantuomion.
Näin paikasta on tullut myös eri kulttuurien sekä uskomusten yhtenäinen kaaos. Siellä valtaa eivät pidä ylhäiset kuninkaat tai keisarit, vaan kokeneet Idän vartijat.